Mistä sairauteni sai alkunsa?

Minun sairauteni kuten kaikkien sairaudet ovat oman laisiaan ja alkaneet omista syistään.  Minä en todellakaan tiedä tarkalleen miksi aloin sairastua, tässä kuitenkin pieni pintaraapaisu siitä miksi voisin kuvitella olevani sairastunut. Asiasta voisin kirjoittaa vaikka millaisen tekstin mutta yritän kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Kirjoitan siis vain sairauteni alusta vaikka sairauteni aikana onkin ehtinyt olla monia vaiheita, niistä kerron sitten pikkuhiljaa myöhemmin.

Aloitetaan vaikka siitä miten ja miksi olen sairastunut, no tarkkaa päivämäärää tai kellon aikaa en osaa sanoa eikä sellaista varmastikkaan edes ole enkä oikeastaa tiedä tarkalleen mistä kaikki edes alkoi tai miksi oikeastaan sairastuin, olen kyllä kuumeisesti koittanut sitä pohtia ja selvittää mutta vaikka kuinka yritän niin en oikeastaan saa vastausta pohdintoihini. Sairastumiseni on varmasti ollut niin monen asian summa, että sitä on vaikea erottaa mistä kaikki johtuu. Olen aina ollut epävarma itsestäni ja kokenut olevani jotenkin huonompi kuin muut ja minulla on ollut aina todella huono itseluottamus, enkä oikein ole sopeutunut omaan vartalooni. Jo neljännellä luokalla terveyden hoitaja sanoi minun olevan ylipainoinen vaikka olinkin normaali, urheilullinen pikku tyttönen. Muistan terveydenhoitajan loukanneen minua jo silloin todella pahasti ja muistan sen tehneen kolhun jo muuten huonoon itsetuntooni. Kuudennella luokalla aloitin harrastaa yleisurheilua ja pidin siitä paljon ja halusin menestyä siinä. Yleisurheilun harrastaminen kuitenkin muuttui pakkopullaksi yläkouluun siirtyessä, vaikka silti jatkoin sitä sillä halusin miellyttää läheisiäni ja olla urheilullinen, olinkin. Yläkouluun mennessäni olin aivan normaali ja iloinen nuori, seiskalla kuitenkin minulla alkoi olla ongelmia sydämen kanssa ja jouduin siitä moniin tutkimuksiin ja seurantoihin, olin myös liikuntakiellossa ja jouduin olemaan liikkumatta vaikka rakastin liikuntaa. Liikunnan opettajani kommentoi sydänkipujani unohtumattomin sanoin: "oletko varma ettei sydänkipusi johdukkaan vain tuosta ylipainosta" Tällöin olin siis täysin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen joten se loukkasi lisää minua ja aloin ajattelemaan että minussa on pakko olla jotain väärää ja huonoa ja vartaloni on vääränlainen. Uskon että jo seiskaluokan jälkeen olen alkanut oireilla. Yläkoulu oli minulle todella vaikeaa aikaa, ei vain siksi että olisin oireillut syömishäiriöstä vaan myös siksi että olin niin epävarma itsestäni enkä ollut kuten muut vaikka halusin olla suosittu, hyvä ja riittävä. Totuushan on se että koskaa ei voi riittää kaikille, riittää että riittää itselleen.  Yhdeksännellä luokalla aloin oireilla enemmän ja liikkua järjettömiä määriä lisäämättä ravintoa ollenkaan. Joulun jälkeen kuntoilu vei minut mukanaan ja saatoin käydä päivittäin monta kertaa kuntosalilla vielä arkiliikunnan ja koulunkäynnin lisäksi. Helmikuussa 2014 ollessani yhdeksännellä eräs silloinen kaverini kuoli ja minusta tuntui etten enää pystynyt kontrolloimaan asioita joten kun huomasin että liikunta ja ruoka ovat ainoat asioita joita pystyn kontrolloimaan joten tartuin niihin ja kylmetin itseni niin että en välittänyt mistään ja olin aina vihainen sekä väsynyt, aloin liikkua hullunlailla ja syödä mitättömästi. Voitte varmasti kuvitella mitä siitä seuraa, no pakkomielle ja laihtuminen tietysti. Itse en ollenkaan tajunnut että liikkuminen ja kaikki muu meni jo sairauden puolelle, olin vain tyytyväinen kun sain ostaa pienempiä vaatteita, olin liikunnanopettajan mieleen ja tunsin itseni itsevarmemmaksi. Todellisuudessahan en ollut näistä mitään, olin luuta ja nahkaa sekä surullinen ja huonotuulinen koko ajan.  Yläkoulun viimeisistä kuukauksista en muista yhtikäs mitään, koska elin silloin ihan sumussa omassa sairaassa maailmassani. Viimeisillä viikoilla kaverini olivat kuulemma miettineet mikä minua vaivaa mutta eivät tietenkään avanneet suutaan sen pelossa että suuttuisin, varmasti olisinkin suuttunut. Myös äitini ja muut läheiseni olivat huomanneet mutta olivat todenneet että huomautteluista ja syömiseen pakottamisesta ei ollut mitään hyötyä joten he päättivät päästää minut yksin sovitulle reissulleni amerikkaan. Kesäloman alussa lähdin sovitusti amerikkaa tuttavaperheeni luokse hevosia hoitamaan, siellä minun piti viettää viisi viikkoa, antaa itselleni lupa syödä, nostaa painoa ja huilata. Mennessäni amerikkaan päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin liikunta ja kalorit, tein töitä hullunlailla ja söin hirvittävän vähän. Halusin saada itseni paremmalle mielelle vaikka tosiasiassa vain kuihduin ja sairastuin lisää. Katselin netistä anoreksian oireita ja löysinkin paljon luotettavia kuin myös epäluotettavia lähteitä. Yhdeltä sivulta löysin anoreksian taudinkuvan ja listan oireista joista anoreksian voi tunnistaa, tunnistin itseni kaikista. Järkytyin toden teolla ja tajusin olevani erittäin sairas, vaikka silti epäilin sitä, koska kehonkuvani oli jo vääristynyt ja aivoni olivat täysin pysähdyksissä. Soitin kauhistuksissa äidilleni ja kerroin että tunnistan itseni kaikista, perheen äiti oli kuullut minun puhuvat puhelimessa ja puhelun jälkeen selvitimme asiat vaikka yritin vältellä niin onneksi hän halusi selvittää asiat ja käski minun puhua. Yhdessä totesimme äidin, siskon, isäpuolen ja amerikan perheeni kanssa, että nyt minut pitää saada kotiin ja päästä hoitoon heti. Ehdein olla amerikassa 3 viikkoa kun äiti vihdoin sai lennot minulle ja pääsin kotiin monien mutkien kautta, Kun lähtiessäni amerikasta olin riutunut enkä tajunnut tästä maailmasta yhtään mitään, halusin vain kotiin. Kehonkuvani oli täysin vääristynyt enkä toisaalta tajunnut olevani sairas vaikka olinkin tunnistanut kaikki oireeni. Matkasta amerikasta kotiin en muista yhtään mitään, paitsi että palelin koko matkan ja halusin vain hoitoon. Tulin amerikasta torstain illalla myöhään ja heti perjantai aamulla minulle sanottiin sairaalassa että minulla on anoreksia ja jonkinlainen masennus. Olin mennyt amerikan matkalla hurjan huonoon kuntoon ja olin vaarallisen sairas. Perjantaina jouduin sairaalan kautta kokovuorokautiselle psykiatriselle osastolle ja siitä alkoivat lukemattomat enemmän ja vähemmän hyödylliset hoitoni joista voin kertoilla myöhemmin, niistä onkin kerrottavaa ja niihinkin on minulla puututtavaa. Nykyään käyn avohoidossa ja ravitsemusterapiassa ja niiden lisäksi muissa kontrollilääkäreissä, tässä sairauden aikana on ollut monia muitakin hoitoja ja sairaalakäyntejä ja komplikaatioita sekä lukemattomia ala ja ylämäkiä. tässä nyt kuitenkin jotain pohdintaa siitä miksiköhän olen sairastunut. Tämän tekstin kirjoittaminen sai minut vielä miettimään taas entisestään sitä mikä on syy tai syyt minun sairauteeni, voi kyllä olla että on hyvä ettei tiedä tarkkaa syytä. Tässä ei nyt ollut kuin pieni murunen siitä mitä syitä sairastumiseen voisi olla ja siitä miten sairastelin ja sairastelen nykyään niin en enää viitsi samaan tekstiin tunkea, tässä kuitenkin vähän pohdiskelua siitä mitä eri syitä voi olla tän sairauden takana. Tosin kuten jo mainitsin niin kirjoittaessani tätä tekstiä pohdein asiaa vieläkin entistä syvemmin ja lopulta totesin, että ehkä on parempi olla tietämättä varsinaista syytä sairauteeni, minulla itselläni se on ainakin monen vuoden ja monen asian yhteenlaskettu summa.

Kaikkien tarinat ja kaikkien kertomusten ja kokemusten alku ja kulku ovat hirmuisen erilaisia ja kaikilla on varmasti täysin erilaiset syyt ja seuraukset, kaikilla on se jokin oma tarina kerrottava, oma valinta on tietysti haluaako sen jakaa vai ei. Minusta on helpompi jakaa sitä näin päälisin puolin pieninä murusina kuin syvästi kaivella kaikki muistot ja miettiä mistä kaikki johtuu, vaikka välillä sairastumiseen haluaisi löytää sen syyn.
Mitä enemmän miettii, sen tuskallisemmaksi se helposti muuttuu joten pakko vielä loppuun todeta, että onneksi kaikki on minulle itselle aika hämärän peitossa mitä silloin sairauden alkuaikana tapahtui. Avaan tarinaani aina vähän lisää pieninä osina, koska kuitenkaan koko tarinaani en halua avoimessa blogissa jakaa, mielestäni tällaiset pohdinnat riittävät! Muutenkaan en halua blogini keskittyvän vain itseeni ja elämääni :)

Tänään oon muuten ollu erityisen ilonen, en ees tiiä miksi :) Oon vaan ollut onnellinen ilman syytä ja se tuntuu normaalilta elämältä, niin tuntuu moni muukin asia kun huomaa et se oikee elämä saa tilaa ja musta tulee taas oma itseni! <3

Nyt toivottelen hyvää yötä ja hyvää mieltä! Onneksi pian on viikonloppu! :) ajattelin tehdä mun lempiruokaani ja laittaa siitä ohjeen tänne kun oon saanu sen aikaseksi :D