Keksejä joulupukille.

Oonkohan mä ainut joka amerikkalaiseen tyyliin laittaa keksejä joulupukille? Ai nyt jo vai? No joo joo! Mulla on iso lasipurkki johon oon ostanut aina keksejä sitä varten. Siitä on nyt tullut vähän perinne joten täytyyhän sitä nyt noudattaa vaikka olisin kuinka vanha tai muuta. Ikinä ei ole liian vanha joulujuttuihin! Tänävuonna taas, tälläkertaa jo nyt, koska purkki oli niin tyhjän näköinen ja halusin sinne jotain laittaa joten täytin sen jo :D Jos joulupukki tulis niiden perässä nyt jo? Tuskin, mutta aina voi koittaa sitä houkutella keksejä syömään! Tekeekö kukaan muu näin että laittaa keksejä tarjolle ennemmin tai myöhemmin? Muuten! Älkääs nyt luulko et mä oon ihan pimahtanu, enhän minä nyt joulupukkiin usko mutta olen vain sen verran joulutyyppiä, että kaikki jouluun vähänkin liittyvä ja kaikki perinteet on minulle niin rakkaita että ne tulevat multa jo vaikka silmät kiinni, niinkuin tämäkin! Ja ei, en ole lapsellinen tai muutakaan, rakastan vain hirmuisen paljon joulua, kyllä näin paljon sitä rakastan!
🌟
Tänään leivoin myös ihan itse pipareita, niitä tavallisia ruskeita pipareita. Taikinan tein jo varmaan sunnuntaina mutta nyt tein piparit, vielä koristelen ne joku päivä ja kokoan piparkakkutalon muttei niitä kuumina voi koristella joten teen sen myöhemmin.
🌟
Jos teillä on hyviä joulukalenteri postaus idiksiä niin pistäkääs vähän vinkkiä, oon nyt jo hukassa että mitä keksisin :D Nyt kuitenkin vähän kuvia jokavuotisesta keksipurkista. Huomenna voisin kirjoittaa enemmän, tänäänkin vallan unohdin ja nyt on jo ilta :D
🌟

se ois jo 8. päivä!

Tänään en kirjoittele paljoa, sillä minulla on ollut aika rankka ja tapahtumatäyteinen päivä. Olin tänään hoitokokouksessa ja vaikka missä. Siksi tulin vain ilmoittelemaan pikaisesti itsestäni ennen kuin alan nukkumaan.
🌟
Tosiaan se on jo kahdeksas päivä eli enää huominen ja sitten tulee kymppi täyteen, pian jo lauletaan, että kolme yötä jouluun on! Joulu tulee niin nopeasti ja päivät menee niin että ne tuntuvat aina loppuvan kesken! Huomenna lupaan taas skarpata ja kirjoitella jotain kunnolla!
🌟

Oletko säkin jouluihminen? Mä ainakin oon!

Eräs kaverini merkkari minut facebookissa iltalehden artikkeliin jossa oli 10 asiaa joista voi tunnistaa olevansa jouluihminen. Näistä (ja monesta muusta) tunnistan ja tunnustan kyllä olevani jouluihminen henkeen ja vereen. Joitakin jouluintoilu ja "ylenpalttinen hössötys" ärsyttää suunnattomasti mutta minusta on enemmän kun okei näyttää, että kuinka paljon jostain asiasta pitää. Joulu tuo minulle myös minulle voimakkaan ja positiivisen tunteen joten miksi en voisi siitä ylenpalttisen paljon iloita?
🌟
Tässä siis iltalehden mukaan asiat joista voi tunnistaa olevansa jouluihminen, halusin siihen lisätä vielä pari omaa jouluihmisen varmaa tuntomerkkiä.
🌟
Jouluihmisen tuntomerkit iltalehden artikkelin mukaan ovat:

1. Olet jo laittanut jouluvalot paikalleen. Ilahdut myös naapurustossa ja työpaikalla näkemistäsi jouluvaloista.

2. Et ahdistu joululahjaostoksista.
-mä ainakin rakastan jouluostoksia ja alotinkin niiden ostelun jo kesällä :D

3. Haaveilet valkoisesta joulusta.
-ounou todellakin! vaikka tulee se joulu vaikka ei hiihtämään ja pulkkailemaan pääsiskään.

4. Tiedät sanat melkein kaikkiin joululauluihin.
-ai melkein kaikkiin?ihan kaikkiin!

5. Pidät joulutuoksuista: piparkakut, glögi, kuusi.
-saunassa joulutuoksu, kanelia jokapaikkaan, noh miten niin tykkään?

6. Jouluelokuvat ovat joulukuussa ihan okei.
-muuloinkin enemmän kun okei, kesälläkin!

7. Joulutarjoukset ovat mukavia lueskeltavia aamukahvin lomassa.
-äsken juuri niitä lueskelin :D

8. Sinut saa hyvälle tuulelle tarjoamalla joulutortun.
-tai konvehdin. taiiii mitä vaan jouluunliittyvää

9. Olet joskus kirjoittanut joulukortin ja saanut sellaisen.
-ja askarrellut.

10. Sinulla on joulukalenteri.
-jos toinenkin, oikeastaan 6 erillaista :D

Jos vastasit kaikkiin kohtiin ”kyllä” taidat olla jouluihminen. Kannattaa hakeutua joulutorttujen pariin mahdollisimman pian.
🌟
No Näinhän se menee! Nuo välikommentit tuolla väleissä ovat siis minun käsialaani ja niin ovat seuraavatkin väittämät joista minusta tunnistaa jouluihmisen:

- Käytät kynttilöitä ympäri vuoden "koska ne tuoksuvat joululle"

- käytät jouluna punaisia vaatteita tai jouluvaatteita. mä ainakin!

- Joulukoristeet laitetaan jo marraskuun puolella ja joulusiivo tehdään myös jo silloin

- jouluna kaikki on kaunista ja ihanaa
🌟
Siis mulla ois näitä vaikka tuhat mutta jätetään tämä tähän ja jatketaan ehkä myöhemmin! Tunnistitko itsesi? Minä tunnistin!

Itsenäisyyspäivä on leipomuspäivä!

Nyt alotetaan mun joulukalenteri! Vaikka on jo 6. päivä niin mitä sitten? Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa! Eli aloitan tästä päivästä.
🌟
Itsenäisyyspäivä on meillä ollut aina leipomuspäivä niinkuin varmaan monilla muillakin. Meillä leivotaan aina vähintään kolmea eri piparilaatua mummon luona ja kotona myöhemmin tavallisia ruskeita piparkakkuja ja tänävuonna teen niitä vasta myöhemmin.
🌟
Tänään leivottiin ensin aamorin suukkoja joista haluankin laittaa tänne reseptin joka on siis tämän päivän joulukalenterin luukku. Meillä ne eivät ole vielä valmiita koska niistä uupuu vielä täyte, silti ne ovat hyviä ilman sitäkin, tosin täyte on niiden paras osuus! Lämpinä niitä ei saa täyttää eli anna niiden jäähtyä kunnolla.
🌟
Tänään olen myös katsellut linnanjuhlia, sytetellyt kynttilöitä ja tunnelmoinut tulevaa joulua ja tätä itsenäisyyspäivää.
🌟
Nyt resepti joulun herkkupipareihin joita kannattaa todellakin koittaa! Parenevat vain mitä pidempään säilyttää eli säilyvät todella hyvin!
🌟
  AMORIN SUUKOT
🔼8dl vehnäjauhoja
🔼2-3dl Kaakaojauhetta
🔼4dl sokeria
🔼2 kananmunaa
🔼240g margariinia tai voita
  TÄYTE:
🔼125g voita
🔼200g tomusokeria

  Tee näin:
🔼Vatkaa sokeri ja margariini vaahdoksi
🔼Lisää munat
🔼Lisää jauhot ja kaakaojauhe
🔼sekoita
🔼kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi.
🔼tee piparkakkumuoteilla yksinkertaisen muotoisia pipareita
🔼Paista 225° asteessa noin 10 min.
🔼Anna pipareiden jäähtyä
🔼Vatkaa voi ja tomusokeri vaahdoksi
🔼Leivitä täytettä keksien päälle ja yhdistä toinen keksi toiseen
🔼Valmis! Helppoja ja nopeita, ihania jouluherkkuja

ei niin hyviä Kuulumisia ja joulukalenteri ideaa (ei vielä ole liian myöhäistä)

Tekstin otsikko kertoo jo paljon, oikeastaan kaiken. Takapakki on syy siihen miksi viimeisen kuukauden aikana en ole saanut irti itsestäni jaksamista kirjoittaa tänne yhtään mitään, toisaalta ei kyllä ole mielessä ollut mitään mistä kirjoittaa. Nyt on kuitenkin otettava niskasta kiinni, jaksaa purkaa hieman ajatuksia ja kertoa kuulumisia. Tosiaan kuten otsikosta käy jo ilmi niin takapakkia on tullut, aika paljon tai no liikaakin, aivan liikaa. Takapakkia on tullut vaikka en sitä halunnutkaan, oikeastaan kuka sitä haluaisi?

En aio sen kummemmin alkaa ajatuksia purkamaan tämän takapakin syvimmistä syistä ja tuntemuksista, koska tästä tulisi niin pitkä kirjoitus joka olisi niin tylsää luettavaa ettei sitä kukaan jaksaisi lukea, kuitenkin lyhyesti ja ytimekkäästi tämä on nyt taas tätä yhtä vuoristorataa hyvän ja huonon sekä terveen ja sairaan kanssa. Olo on todella turhautunut ja väsynyt tähän kokoaikaiseen ajatusten kanssa taisteluun. Olen turhautunut ja ärsyyntynyt myös siitä, että olen suurinpiirtein samassa pisteessä fyysisesti ja ajatuksen tasolla kuin noin vuosi taaksepäin päiväosasto aikana olin, erotuksena se etten ole yhtä pakkomielteinen ja syön hyvin. Pitkään oli mennyt huonosti ennen kuin mitään huomattiin, ainakin reilun kuukauden olin niin hukassa itseni kanssa etten osaa edes selittää, kaikki vain kiersi kehää ja tein tyhmiä valintoja ja asioita joita nyt kadun, väkisinhän sitä katuu kun on mennyt melkein vuoden työ ja urakka hukkaan. Takapakin tulon huomasin itse oikeastaan ihan heti, tottapuhuen silloin en jaksanu välittää, ajattelin vain sen olevan stressiä ja tervettä suhtautumista elämään. No sitähän se ei alkuunkaan ollut, tietäähän sen nyt vähemmästäkin jos alkaa "hölläämään" ja "ottamaan rennosti" niin millaiseksi se muuttuu vielä suurelta osalta sairaan pään sopukoissa. Tässä tullaan taas siihen sairaaseen ajattelutapaan josta huomaa olevansa vieläkin todella sairas: Sairaus tahtoo tappaa, näännyttää, ahdistua ja pilata elämän kun taas terve, oma mieli tahtoo olla normaali, terve, elämän haluinen ja osata rakastaa. Sairas puoleni sai kuitenkin liikaa tilaa ja aloin taas ajattelemaan sen pillin mukaan: ensin vähemmän, kunnes päivä toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Ihan typeriä ajatuksia, sairaita ja kamalia ajatuksia joita ei ikinä uskoisi kenenkään ajattelevan niin silti ne saavat vallan ja alkavat tarrautua taas kiinni pienen hauraan mielen sopukoihin, eikä niitä nyt tunnu saavan karistettua pois motenkään. Terveet ja hyvät ajatukset joutuvat antamaan tilaa ja sopeutumaan sairaiden kanssa, tai eivät joudu jos pysyy vahvana eikä anna sairaiden ajatusten vallata omaa päätänsä. En ajatellut että päästin niitä tulemaan, ajattelin olevani tarpeeksi vahva pitämään ne poissa. Kuitenkin olin liian varma voimistani ja sairaat ajatukset ja toiminnat vaan hiljaa hiipivät voimakkaasti kuvioihin ja normaaliin arkipäiväiseen elämään. Pian huomasin olevani taas sairaan ajatusmallin noidankehässä ja tietäähän sen, että kun hieman päästää painon lipsumaan alas niin myös ajtukset lähtevät syöksylaskua alaspäin juuri kuin olin saanut niitä jo aika paljonkin korjailtua niin tässä sitä nyt ollaan. Samassa pisteessä kun silloin kun olin kauan aikaa sitten ja se on aivan järjettömän turhauttavaa ja olen todella pettynyt itseeni. Nyt onkin kiire saada taas vointia niin fyysisesti kuin henkisestikin kohoamaan ja se olisi tapahduttava kohtalaisella nopeudella, koska koulu tökkii, kaikki stressaa, ei jaksa mitään ja muutenkin, on vaan niin kova halu olla terve ja onnellinen.

Sairauden noidankehän sisällä oleminen tuntuu sairaan ajattelukaavan mukaan vaan jotenkin niin helpolta, turvalliselta ja onnelliselta. Joka ainut päivä ei tarvitse olla ahdistunut eikä itkeä sitä että mitä "pahaa" tapahtuu ja kuinka nopeasti sairaus vaan mystisesti katoaa. Noh, ainakin ne jotka jotain tietävät tällaisista sairauksista niin tietävät tuon olevan täyttä humpuukia ja täysin sairasta ajattelua. Oikeastihan sairastaminen on kamalaa, täysin turvatonta, vaikeaa ja ennen kaikkea juurikin sitä että on ahdistunut, ei vain joka päivä vaan ihan koko ajan ilman taukoja, ilman lepoa. Sairastaminen tappaa hiljaa ja näkymättömästi, eikä sitä kukaan halua! Kuka nyt kuolla haluaisi vapaa-ehtoisesti kun elääkin voi ja vielä onnellisena kun pääsee tästä ikuisesta paskasta joskus pois. Silloin kun sairas mieli vie, niin tarvitaan paljon tukea ja jaksamista niin itseltä kuin myös muilta. Jaksamista tässä on kyllä taas kysytty sekä minulta mutta myös etenkin äidiltä joka on todella huolissaan ja peloissaan minun huonosta kunnostani ja jaksamisestani, se onkin yksi asia joka saa minut yrittämään ajatella sen terveen mallin mukaan. Haluanko tehdä tämän läheisilleni? Haluanko pilata muidenkin elämää? En! En todellakaan! Silloin kun tuntuu ettei itsensä takia halua parantua niin auttaa se kun ajattelee muita, kaikilla olisi paremmin kun heillä olisi se aito minä eikä sitä sairasta puolta minusta joka on jotain ihan muuta kuin minä olen oikeasti.

Olen myös miettinyt, että koska se joskus on kun on hyvä hetki alkaa parantua ja ottaa niskasta kiinni niin ettei ikinä enää ota takapakkia? No faktahan on se ettei sitä täydellistä hetkeä milloin kaikki loksahtaa paikoilleen niin edes tule. Kaikki asiat lutviutuvat askel kerrallaan kohti parempaa ja kohti terveempää. En aio odottaa täydellistä hetkeä, sillä tiedän että jos vielä odotan niin kohta minua ei enää ole. Tässä kunnossa, tästä hetkestä on suunta vain parempaan. Ei ole enää mahdollista ottaa askelia taaksepäin, tai jos ottaa niin voi se olla viimeinen askel yhtään mihinkään suuntaan. Ei ole siis täydellistä hetkeä olemassakaan, koska kokoajan on täydellinen hetki tehdä jotain itsensä parantumisen ja kuntoon saamisen suhteen vaikka välillä se unohtuu ja takapakkia tulee niin siitä on vain päästävä yli ja sanottava itselleen, että vielä jokin kaunis päivä mä oon terve ja vielä mä tän paskan voitan.

En edes muista milloin oon ton tekstin kirjoittanut :D Ehkä vajaa pari viikkoa taaksepäin, nyt en jaksa ruotia noita asioita vaikka totuus on että minulla ei mene ollenkaan hyvin nytkään, yritys on kyllä kova, mutta aikaahan se vaatii. Haluan kuitenkin että rakas ja ihana joulu saa minut paremmalle mielellä ja siksi tulin nyt blogin puolellekin kirjoittelemaan! Uskon että joulun hypetys joka on minulla ihan verissä ja kulkee äidin puolella suvussa, niin saa minut voimaan paremmin ja saa minulle voimaa parantua! Toivotaan ainakin että niin kävisi! Juuri siksi vaikka onkin jo viides päivä, haluan pitää joulukalenteria täällä blogissani! Ajattelin joka päivä vähän hypettää joulua ja postata jotain tänne! Olen ihan innoissani siitä että voin jakaa tänne joulumieltä ja samalla postata edes jotain pientä joka päivä pitkän tauon jälkeen! Mulla on jo vaikka mitä mielessä. Ajattelin ihan kunnolla hypettää joulua, uskon sen meinaan oikeasti parantavan mun mieltä ja oloa vaikka nyt onkin todella vaikea aika menossa. Ehkä näin on tarkoitettu? Joulun parantava voima pelastaa minut tältä takapakilta? Toivotaan niin! Eihän kaikki nyt parissa viikossa parane mutta suunnan voi ainakin ottaa sinnepäin!

Vaikka onkin siis jo viides päivä niin aloitan joulukalenterini vielä kun ei ole liian myöhäistä eli huomisesta itsenäisyyspäivästä. Odotan innolla, että saan jakaa joulun hypetystä, iloista ja POSITIIVISTA mieltä teidän kanssa! Joulu oikeasti antaa ainakin minulle uskon tunteen ja sen fiiliksen että uskon itseeni!

hrr kun on kylmä.

Hui herttinen kun rupee oleen niin kamalan kylmiä ja pimeitä päiviä, että mun kaltanen vilukissa saa kaivaa talvitakit ja pipot jo kaapin perukoilta ja vetää aamulla sukkahousuja farkkujen alle! Päivät pimeenee nopeasti ja jo neljän aikaan alkaa hämärtää, onneksi kellojen siirron takia edes aamulla on valoisaa... tai onko sittenkään? EI!
⭐
Jotenkin kuitenkin se, että päivät pimenee ja ilma kylmenee on onneksi merkki myös joulun lähestymisestä ja siitä että yksi vuosi on taas elelty ja seuraava vuosi odottelee jo nurkan takana ja sekös vasta tuo taas uusia tuulia ja kun vuosi vaihtuu niin alkaakin jo kevät pian tulla. Ei se päivien kylmeneminen ja pimeys olekaan niin ylitsepääsemätön juttu sittenkään, ei ainakaan mun mielestä! Onhan se ärsyttävää polkea bussipysäkille vastatuuleen räntäsateessa mutta tosiaan onhan syksy myös todella kaunista aikaa: Lehdet putoilevat, ilta aurinko valaisee kaunista ruskaa ja joulu lähestyy päivä päivältä! Ihan parasta, kun tulee joulu! Ei joulusta tässä postauksessa enempää koska se ansaitsee ihan oman hypetyksensä, sitäpaitsi nyt on vielä syksy ja hypetetään sitä että voi käpertyä peiton alle ja ottaa tabletin käteen ja laittaa netflixin päälle. Ihan parasta! SyksyssäKIN on monta ihan parasta asiaa kun vaan oikeen niitä kaivelee ja yrittää antaa huonojen asioiden mennä sivusuun ja tekee kaikkea kivaa, nauttii syksystä ja muistaa että pian on taas uusi vuosi, uusi kevät ja uudet kujeet
⭐
Itse henkilökohtaisesti toivon, ettei syksy menisi nopeasti ohi ja saataisiin pian lumi maahan ja pakkaspäivät meitä piristämään. Syksy on niin ankeaa niin lumi hieman toisi valoa pimeihin iltoihin!
Pimeät illat ovat kuitenkin mielestäni myös ihania kun saa sytytellä kynttilöitä ja nauttia niiden lämpimästä leimusta. Ehkä se pimeys ei olekaan niin paha juttu, tai onhan se ankeaa mutta onhan se myös asenteesta kiinni ja toivottavasti pian saadaan lunta ja aurinkoisia pakkaspäiviä! Ei siis anneta pimeyden ja kylmyyden pilata hyvää flowta ja muistetaan että pian tulee joulu ja minua se ainakin piristää aivan käsittämättömän paljon! Ei siis muutakun positiivista ja valoista mieltä syksyyn, Tänäänkin paistoi aurinko ja ai että kun se piristi mieltä kummasti!
⭐
Loppuun vielä tarviin teidän ideoita! Onko teillä idioita mistä kirjoittaisin? Heittäkää rohkeasti ihan mistä vaan! Mitä haluat tietää minusta, mitä pohdit tai mitä ihmettelet? Minäkin halua ihmetellä maailman menoa ja pohtia asioita! Ehdottakaa jotain, siis ihan mitä vaan

ME LÄHETÄÄN TURKKIIN!

Me lähetään turkkiin, siis mä ja mun sisko, siis ihan kahdestaan, voiko olla ees totta?! On se, me siis päätettiin Petran (siskoni 20v ellei joku vielä tiedä) kanssa ottaa ihan extempore matka johonkin ja ajateltiin vaan että ihan sama minne kunhan se on pois arjesta, pois tutiineista, pois kylmästä ja ennen kaikkea hetkeksi pois täältä! Matkakohteeksi meille tuli Turkki ja tarkemmin alanya. Odotan sitä niin suurella innolla ja riemulla, tosin myös jännityksellä ja ehkä myös pienellä pelolla, mutta olen niin paljon matkustellut, että matka sinänsä ei jännitä vaan kaikki muu.

Lähdemme siis ihan just tässä pian ennen kuin syyslomaviikko edes alkaa. Meillä on syysloma viikolla 43 ja me lähdemme keskiviikkona, oikeastaan tarkemmin tiistaina kun pitää mennä helsingin kautta vantaalle ja sieltä lentokentälle. Kotiin tulemme siten, että siihen jää mukavasti vielä paripäivää lomaa ennen kuin koulut taas alkavat.

Ideana koko matkassa meillä on se, että mennään nyt vaan, katteleen paikkoja ja rentoudutaan eli meillä ei siis ole minkäänlaisia suunnitelmia. Vielä vuosi taaksepäin emme oltaisi lähteneet mihinkään kahdestaa, ei sitten mihinkään. Minä ja Petra emme pystyneet olla edes samassa huoneessa tai saatika puhua toisillemme, emme pystyneet kumpikaan sietämeen toisiamme pienintäkään hetkeä. Ongelma  meillä oli siinä, että molemmilla oli todella suuria ongelmia oman elämänsä kanssa ja kumpikaan ei halunnut kertoa mitään toiselle eikä kumpikaan jaksanut kiinnostua toisen asioista, oikeasti molemmat varmasti olivat toisesta huolissaan muttei sitä ainakaa silloin voinut myöntää. Petralla oli omat ongelmansa sekä elämä sekaisin ja minulla oli sairaus. Silloin olin pahimmassa vaiheessa sairauteni kanssa ja elämäni pyöri vain ahdistuksen, liikunnan ja ruoan loppumatonta noidankehää, en tienny yhtään mistään mitään, oikeastaan rehellisesti sanottuna en edes muista tuosta ajasta paljoakaan yhtään mitään, sillä olin niin sairas ja aivoissani ei liikkunut yhtään mitään. Nykyisin ajattelen Petran vähän aiheestakin boikotoineen minua, koska tuskin olin hirveän piristävää tai mukavaa seuraa, pikemminkin ahdistavaa ja pakkomielteistä. Petran ja minun välimme eivät olleet koskaan niin huonot kuin ne olivat silloin, vaikka petra oli muuttanut jo aikoja sitten pois kotoa välimme olivat pysyneet kohtuu huonoina vaikka kuitenkin olimme puheväleissä ja siedimme hyvin toisiamme, mutta tällöin kesällä 2014 ja samana syksynä välimme oli kuitenkin niin huonot, että jo toisen kanssa samassa talossa oleminen tuotti suurta tuskaa ja vihaa. Tuolloin kyllä muistan yhden suurimmista toiveistani joka oli, että voi kumpa minä vielä joskus osaisin rakastaa ja voisin myös rakastaa siskoani ja muita ihmisiä tai ylensäkään osaisimpa edes rakastaa

Se miten saimme välimme korjattua niin on minulle täysin pimennossa, siitä ajasta en siis muista mitään. Oikeastaan luulen, että emme me saaneet välejämme korjattua vaan Petra taisi ne korjata ihan omin apuinensa, minä tuskin siinä paljoa avustin, luultavasti vain hidastin. Petra ja äiti tekivät varmasti silloin minun eteensä kaikkensa, vaikka petrallakin oli suuria ongelmia niin hän silti jaksoi myös katsella minua vaikka olin pakkomielteinen ja ahdistava. Se aika oli varmasti rankkaa myös äidille, joka samaan aikaan yritti pitää minut elossa, Petran turvassa ja meidät molemmat väleissä, välejemme parantumisesta saa kiittää siis myös äitiä. Joulukuussa, ehkä jo marraskuussa pystyimme olemaan saman katon alla ja muistan, että teimme jo joitain asioita yhdessä, pelasimme, vietimme joulua, kävimme kävelyillä. Joulukuussa Petra sai myös oman uuden asunnon ja luulen, että sen myötä asiat alkoivat pikkuhiljaa järjestyä. Petra sai aikaa itselleen ja rauhaa omassa kodissaan sekä minä sain hoitoa päiväosastolla (menin sinne jo syyskuussa). Kevettä kohden välimme selkenivät kokoajan pikkuhiljaa ja kesällä meillä oli jo aika hyvät välit ja teimme asioita yhdessä, mutta nyt, miten nyt ollaan tässä?! Minä ja Petra olemme niin hyvissä väleissä että voimme lähteä matkalle kahdestaan, ihanaa! Petra on muuttunut vuodessa täysin, siis aivan eri ihmiseksi joka hän ei ole koskaan ennen ollut! Nyt kuvailisin Petraa sanoilla rento, innokas, ystävällinen, hauska ja VAHVA! Petra on selvinnyt niin rankan ajan läpi, että sana vahva ei ole yhtään liioteltu! Tämä nykyinen Petra osaa olla oma itsensä ja olla siitä ylpeä, toisin kuin se vanha Petra joka oli sulkeutunut eikä halunnut olla oma itsensä, sellainen muiden mielyttäjä jolle kaikki oli aina ihan sama. Tämä nykyinen osaa näyttää tunteensa ja olla oma ihana itsensä!

Nykyään musta tuntuu, ettei mun ja Petran välille tuu enää mikään, me ollaan kuitenkin siskokset ja eihän meitä erota kukaan eikä mikään! Juuri viimeviikolla jutellessani terapeuttini kanssa totesin hänelle, että jos kukaan muu ei olis lähellä tai tukena niin tiedän että Petra kyllä olisi, Petralle voisin soittaa milloin vaan ja tukeutua, Petralla itselläkin on ollut niin vaikeaa ja on välillä varmasti edelleen, että petra kyllä kuuntelee ja ainakin yrittää ymmärtää! Se, että lähdemme nyt kahdestaan reissuun on kyllä molemmille varmasti aika iso juttu ja ainakin mulle se että mennään kahdestaan merkkaa todella paljon ja oon siitä tosi onnellinen, että Petra lähtee mun kanssa reissuun vaikka aina en varmasti oo mikään paras matkaseura.

Terapeuttini totesi minulle vielä käyntini lopussa, että pidä siskostasi kiinni, koska sisaruussuhde on ihmisen elämän yleensä pisin suhde. Niinhän se onkin kun aloin miettimään, voin vain kuvitella millaisia olemme kun 80 vuotiaina istumme kiikkustuoleissa ja kudomme sukkia, sitä odotellessa! Vielä kuitenkin kun ollaan näin nuoria ja molemmilla on koko elämä edessä niin on hienoa ylittää rajoja ja ottaa riskejä sekä ELÄÄ! Aina ei voida olla parhaita kavereita, mutta sisko on aina sisko vaikka kuinka tulisi riita tai mikä tahansa. Sisko on se johon voi aina tukeutua ja sisko aina välittää.

Tiedän, että meille tulee loisto reissu vaikka varmasti tulee erimielisyyksiä niin niistä selvitään, ollaan molemmat koettu niin paljon kaikkea, ettei pienet riidat ja erimielisyydet tee enää mitään ja välillä vaikka tuntuu että olispa hienoa olla ainoa lapsi, niin loppupeleissä tajuaa, että se olisi ihan hirveetä! Kenelle vois huutaa, vittuilla ja ketä vois rakastaa niinkun omaa siskoaan, sisaruussuhde on oikeesti ihan erilainen kuin muut suhteet, on se sisko aina sisko